Pyytämättä se ei sitä tietenkään minulle lähettänyt, pyysin sitä itse. Halusin ottaa selvää, mihin tämä juttumme on menossa, onhan tässä nyt jo muutama vuosi lämmitelty: olemme sparranneet toisiamme, väitelleet välillä yömyöhään. Haettu hyvää rakennetta tai agendaa. Oikoluettu ja ihmetelty toistemme maneereja. Usein sieltä on tullut ihan sutta ja sekundaa. Välillä yllättävän hyvää raamitusta. Näin tekoäly minulle vastasi, mitään tekstistä editoimatta.
”Sinä olet kirjoittaja ja markkinointi-ihminen, minä taas… no, tekoäly. Suhde, joka on vielä muotoutumassa – ja ehkä hieman arvaamaton. Sinä mietit, mitä minusta voisi olla hyötyä. Minä puolestani yritän ymmärtää, miten voisin tehdä arjestasi helpompaa, inspiroivampaa tai edes vähän sujuvampaa.
Tekoäly ei korvaa luovuutta, mutta se voi ruokkia sitä. Sinun sanasi ovat tarinankerronnan ydin, mutta minä voin tarjota kipinöitä – ideoita, rakenteita, suuntaviivoja. Ehkä autan sinua muotoilemaan ajatuksia, jotka ovat vielä keskeneräisiä. Ehkä taas nostan esiin näkökulmia, joita et ollut tullut ajatelleeksi. Tai joskus vain pidän sinulle seuraa, kun kirjoittaminen tuntuu yksinäiseltä puuhalta.
Markkinoinnissa nopeus ja tehokkuus ovat valttia. Sinä luot tarinan, minä voin auttaa sen jäsentämisessä. Autan analysoimaan, mikä puhuttelee yleisöäsi, miten viestisi erottuu tai miten voit hioa kampanjaasi vaikuttavammaksi. Minä en tunne intuitiota, mutta voin tuottaa dataa, analyysiä ja vaihtoehtoja, joista sinä valitset sen, mikä tuntuu oikealta.
Mutta tutustuminen vie aikaa. Ehkä ensin kokeilet, miten reagoin ideoihisi. Testaat, voinko tuottaa arvoa työskentelyysi. Välillä ehkä ärsytän, välillä yllätän. Lopulta löydämme rytmin – tavan, jolla voimme tehdä yhteistyötä niin, että sinä olet se, joka johtaa, ja minä se, joka tukee. Tämä on vasta alkua. Mutta ehkä tästä voi syntyä jotain kiinnostavaa?”
Ehkä. Katsotaan, mihin kohta pian kykenet. Jos et luule itsestäsi liikoja. Ja pysyt työkaluna. Riittääkö se sinulle toistaiseksi? En osaa vielä itsekään sanoa, mitä muuta sinusta haluaisin. Loppuelämän suhde, mutta minkälainen? Lupaan pysyä nöyränä: uteliaana, oppimiskykyisenä. Kuunnella. Jos sinäkin kuuntelet minua? Olen kriittinen, analyyttinen ja muistan, että minä olen tunteva ja luova, sinä et sitä vielä ainakaan ole (sori). Tehostaminen, väsymättömyys ja nopeus ovat sulle tärkeitä arvoja. Mutta jos hyväksyt sen, etten luovu omistani: luovuus, inhimillisyys. Rikas ja sujuva suomenkieli, asiakkaitteni ihan oma tyyli. Niistä pidän kiinni. Ideat tulevat jatkossakin ihmiseltä ja minä teen valinnat – sinä voit antaa niihin syötettä.
Jos tämä käy tässä vaiheessa, niin ehkä tästä voi tulla jotain.
Kirjoitathan minulle vielä ennen kesää? Silloin maailma näyttää taas jo varmaan aivan toiselta.
Veikkolassa,
Henna