Tekoäly teki ideoinnista helppoa. Nyt pitäisi opetella pettymään.

Luovuus ei nykyään juuri tyssää ideoiden puutteeseen. Niitä on tarjolla niin helposti, ettei parempia tule aina edes etsineeksi. Pettymys tulee vasta myöhemmin. Odotimme jotain parempaa. Viisarit eivät värähtäneet eikä kukaan itkenyt onnesta.

Luovassa työssä pettymys kannattaisi opetella kokemaan ihan itse, ennen kuin altistaa sille asiakkaan. Parhaimmillaan pettymys saa yrittämään uudelleen. Kääntämään ajatuksen päälaelleen, etsimään toisen näkökulman ja kyseenalaistamaan sen, mikä hetki sitten tuntui hyvältä.

Tekoäly tekee tyytymisestä houkuttelevan helppoa. Kymmenen kelvollista ideaa sekunneissa, kiitos! Kauniisti muotoiltuina ja vakuuttavasti perusteltuina.

Kun idean eteen ei ole tarvinnut nähdä vaivaa, sen hylkäämiseenkään ei luulisi olevan suurta kynnystä. Silti kummasti kiinnymme ensimmäiseen kelvolliseen. Ja taas yksi mitäänsanomaton ajatus päätyy laiskojen ideoiden hautuumaalle.

Huono idea on helppo hylätä. Hyvästä luopuminen vaatii jo vähän luonnetta.

Kuinka luonteikkaita siellä ollaan tänään?